epifenomenalismi
substantiivi/ˈepiˌfenomenɑlismi/
Merkitys
- 1.(Filosofia)näkemys, jonka mukaan jokin tilanteen ominaisuus erottuu muiden kustannuksella, mutta sillä itsellään ei ole kausaalisia voimia
Liittyvät sanat
Käännökset
- engl.epiphenomenalism
Esimerkkilauseet
Jackson uskoi, että fysiologian täydellinen selittävyys on hyvin kattava, mutta yhdistämällä siihen kvaliat syntyy epifenomenalismi, jonka mukaan henkiset tasot ovat fyysisten tasojen seurausta, mutta niillä ei ole seurauksia fyysisessä maailmassa.
Epifenomenalismi on Thomas Henry Huxleyn ensimmäisenä muotoilema oppi.
Englanninkieliset vastineet
- epiphenomenalism
Taivutustiedot
Taivutusluokka 5
| Nominatiivi | epifenomenalismi |
| Genetiivi | epifenomenalismin |
| Partitiivi | epifenomenalismiä |
| Essiivi | epifenomenalisminä |
| Translatiivi | epifenomenalismiksi |
| Inessiivi | epifenomenalismissä |
| Elatiivi | epifenomenalismistä |
| Illatiivi | epifenomenalismiin |
| Adessiivi | epifenomenalismillä |
| Ablatiivi | epifenomenalismiltä |
| Allatiivi | epifenomenalismille |
| Abessiivi | epifenomenalismittä |
Riimit
-ismi
Kaikki riimit