Asiasanasto.fi

e­rot­tau­tu­mi­nensubstantiivi

/ˈerotːɑu̯tuminen/

Johdettu sanasta: erottautua

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. 1.toiminta tai tapahtuma, jossa jokin erottautuu jostakin

Esimerkkilauseet

Tyhjennettyään vaatimattomasti vähäiset kokemuksensa tällä arkaluontoisella alalla arveli Saint-Clair, että ensimmäinen ehto naisen valloittamiseksi oli muista erottautuminen vallan erinkaltaiseksi.

Prosper Mérimée, Helmiä

Mutta tämä hiljaisuus, tämä yksinäisyys, äkkinäinen erottautuminen kansan tarttuvasta innostuksesta, nuo hiljaiset, kiiltävät, ammottavat, kuuntelevat koneet olivat hänelle jotain aivan odottamatonta.

H. G. Wells, Kun nukkuja herää

Burken mukaan kaikkialla, missä identifikaatio ja erottautuminen esiintyvät yhdessä, on retoriikkaa.

Wikipedia: Uusi retoriikka

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivierottautuminen
Genetiivierottautumisen
Partitiivierottautumista
Essiivierottautumisena
Translatiivierottautumiseksi
Inessiivierottautumisessa
Elatiivierottautumisesta
Illatiivierottautumiseen
Adessiivierottautumisella
Ablatiivierottautumiselta
Allatiivierottautumiselle
Abessiivierottautumisetta

Riimit

-inen

Kaikki riimit