e­rot­tau­tu­mi­nen

substantiivi/ˈerotːɑu̯tuminen/
Jaa

Johdettu sanasta: erottautua

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. toiminta tai tapahtuma, jossa jokin erottautuu jostakin

Esimerkkilauseet

Tyhjennettyään vaatimattomasti vähäiset kokemuksensa tällä arkaluontoisella alalla arveli Saint-Clair, että ensimmäinen ehto naisen valloittamiseksi oli muista erottautuminen vallan erinkaltaiseksi.
— Prosper Mérimée, Helmiä
Mutta tämä hiljaisuus, tämä yksinäisyys, äkkinäinen erottautuminen kansan tarttuvasta innostuksesta, nuo hiljaiset, kiiltävät, ammottavat, kuuntelevat koneet olivat hänelle jotain aivan odottamatonta.
— H. G. Wells, Kun nukkuja herää
Burken mukaan kaikkialla, missä identifikaatio ja erottautuminen esiintyvät yhdessä, on retoriikkaa.
— Wikipedia: Uusi retoriikka

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivierottautuminen
Genetiivierottautumisen
Partitiivierottautumista
Essiivierottautumisena
Translatiivierottautumiseksi
Inessiivierottautumisessa
Elatiivierottautumisesta
Illatiivierottautumiseen
Adessiivierottautumisella
Ablatiivierottautumiselta
Allatiivierottautumiselle
Abessiivierottautumisetta

Riimit

-inen

Kaikki riimit

Lähteet