- Alkuperä
- Kansainvälinen sana
Lähtökohtana lähinnä ranskan éruptif ’eruptiivinen; ihosta esiin pistävä’ ← latinan eruptus ’voimalla ulos syöksynyt’, johdos verbistä erumpere ’purkautua, syöksyä ulos’, jossa e(x)- ’ulos, esiin’ + rumpere ’murtua’.
e-rup-tii-vi-nen (5 tavua) · 12 kirjainta
Joskus sattumalta tapaa eruptiivisen vierinkiven kappaleen.Se on tulivuori ja on siis muodostunut eruptiivista vuorilajeista ja tuhkasta, ympäröivien vuorien ollessa sedimentäristä ja kalkintapaisista muodostuksista.Vulkaaniset kivilajit eli eruptiiviset pintakivilajit ovat joutuneet tulivuorenpurkauksessa maan pintaan.Lähtökohtana lähinnä ranskan éruptif ’eruptiivinen; ihosta esiin pistävä’ ← latinan eruptus ’voimalla ulos syöksynyt’, johdos verbistä erumpere ’purkautua, syöksyä ulos’, jossa e(x)- ’ulos, esiin’ + rumpere ’murtua’.
Taivutusluokka 38 (nainen)
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Vertailumuodot: eruptiivinen – eruptiivisempi – eruptiivisin
-iːʋinen
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Eruptiivinen. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/eruptiivinen