fenomenografiasubstantiivi
/ˈfenomenoˌɡrɑfiɑ/
Merkitys
(käännetty englannista)- 1.tutkimusmenetelmä, joka tarkastelee ihmisten erilaisia tapoja kokea ja ymmärtää ilmiöitä
Esimerkkilauseet
On myös hyvä huomioida, että fenomenografian totuuskäsitys on monistinen, ei dualistinen, jolloin tiukkaa erottelua itse ilmiön ja yksilön siitä muodostetun käsityksen välille ei tehdä.
Koska fenomenografia kehittyi aluksi vastaamaan pragmaattisiin oppimisen ja opettamisen kysymyksiin, ei fenomenografian tieteenfilosofisia reunaehtoja aluksi määritelty kovinkaan tarkasti.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 12
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | fenomenografia |
| Genetiivi | fenomenografian |
| Partitiivi | fenomenografiaa |
| Essiivi | fenomenografiana |
| Translatiivi | fenomenografiaksi |
| Inessiivi | fenomenografiassa |
| Elatiivi | fenomenografiasta |
| Illatiivi | fenomenografiaan |
| Adessiivi | fenomenografialla |
| Ablatiivi | fenomenografialta |
| Allatiivi | fenomenografialle |
| Abessiivi | fenomenografiatta |
Riimit
-ɑfiɑ
Kaikki riimit