- Alkuperä
- Kansainvälinen sana
Lähtökohtana lähinnä latinan ficus ’viikunapuu, viikuna’.
Carl von Linné otti sanan vuonna 1753 kasvisuvun nimeksi.
fii-kus (2 tavua) · 6 kirjainta
— Hyasintin, tulppaanin, annansilmän, fiikuksen, kaktuksen, palmun, tai jonkun muun kukan.Lattiallakin seisoi korkea fiikus.Valkokulmasepän ravintoa ovat hedelmät, erityisesti fiikuksien hedelmät.Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan fiikus lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.
Taulu olikin Santran mielestä kamarin suurin kaunistus fiikuksen jälkeen.Lähtökohtana lähinnä latinan ficus ’viikunapuu, viikuna’.
Carl von Linné otti sanan vuonna 1753 kasvisuvun nimeksi.
526 esiintymää · 0.2 / milj.
Taivutusluokka 39 (vastaus)
Yleisimmät: fiikus 61 % · fiikuksen 26 % · fiikukset 10 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
-iːkus
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Fiikus. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/fiikus