- Alkuperä
- Kansainvälinen sana
Lähtökohtana lähinnä latinan finitus ’finiittinen; päättynyt, rajattu, määrätty’, johdos verbistä finire ’lopettaa; rajoittaa; määrätä’, johdos sanasta finis ’raja; loppu’.
fi-niit-ti-nen (4 tavua) · 11 kirjainta
Niillä on eräitä nominien ominaisuuksia, esimerkiksi sijapäätteitä ja omistusliitteitä, eikä niitä ei voi taivuttaa tempuksen ja moduksen mukaan kuten finiittisiä verbejä.Suomen kielessä predikaatti on finiittinen eli persoonamuotoinen verbi, joita on jokaisessa lauseessa yksi.Verbit taipuvat finiittisinä kuudessa persoonassa, seitsemässä aikamuodossa sekä kolmessa tapaluokassa myönteisinä ja kielteisinä.Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan finiittinen lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.
Tigrinjassa Tigrinjan kielessä gerundiivi ei ole adjektiiviverbi eikä verbaalinen adverbi, vaan finiittinen verbi.Lähtökohtana lähinnä latinan finitus ’finiittinen; päättynyt, rajattu, määrätty’, johdos verbistä finire ’lopettaa; rajoittaa; määrätä’, johdos sanasta finis ’raja; loppu’.
10 esiintymää · 0.0 / milj.
Taivutusluokka 38 (nainen)
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Vertailumuodot: finiittinen – finiittisempi – finiittisin
-inen
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Finiittinen. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/finiittinen