fin­kol­lo

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. (slangi)suomalainen (ruotsinkielisten poikien käyttämä haukkumanimi)

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (ruotsi: finnkollo)
Slangissa
1890 lähtien

Helsingin slangissa

finkollo ’suomalainen’

← ruotsi finnkollo, jossa alkuosa finn- ’suomalainen’ ja loppuosa ruotsi (murt.) kollig, kollog, kollot ’sekava, hupsu; hullu, heikkopäinen’ = kirjak. kollrig ’sama merkitys’, johd. sanasta koller ’(hevosen) vesipäätauti; (ihmisen) hulluuskohtaus; sekavuus’ (← saksa koller ’sama merkitys’ ←← latina cholera ’(vaikea) vatsatauti, kolera’ ← kreikka, vertaa holí, hólos ’sappi’).

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Finkollo. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/finkollo