- Alkuperä
- Ruotsalainen lainasana
Lainasana, jonka lähteenä ruotsin gemena bokstäver ’pienaakkoset’, jossa gemena, monikko sanasta gemen ’yleinen, tavallinen’ + bokstäver, monikko sanasta bokstav ’kirjain’.
ge-me-na (3 tavua) · 6 kirjainta
Pienaakkosista tuli yleinen ja tavallinen aakkoslaji, mistä johtuu nimi gemena (vrt. ' yhteinen, yleinen ').Siksi erityisesti kirjapainoalan ammattikielessä suositaan termejä versaali ja gemena.Aakkoslaji on yläkäsite, joka kuvaa eräiden äännekirjoitusjärjestelmien tapaa jakaa kirjaimet suuraakkosiin (versaalit, majuskelit eli isot kirjaimet) ja pienaakkosiin (gemenat, minuskelit eli pienet kirjaimet).Lainasana, jonka lähteenä ruotsin gemena bokstäver ’pienaakkoset’, jossa gemena, monikko sanasta gemen ’yleinen, tavallinen’ + bokstäver, monikko sanasta bokstav ’kirjain’.
106 esiintymää · 0.0 / milj.
Taivutusluokka 12 (kulkija)
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
-emenɑ
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Gemena. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/gemena