gun­ge

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. (slangi)keinu

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (ruotsi: gunga)
Slangissa
1900 lähtien

Helsingin slangissa

gungaa ’keinua, kiikkua; huojua, heilua;(jäästä) notkua; taivuttaa; keinuttaa’; myös kungaa, skungaa, sgungaa, sgunkaa

← ruotsi gunga ’keinua; keinu’ (tanska gynge, vanh. gunge, ehkä äännesymbolinen sana).

Johdoksia: gunge, gungis ’keinu’

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Gunge. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/gunge