hä­ki­ä

substantiivi
Jaa
Viittaa artikkeliin

hä-ki-ä (2 tavua) · 5 kirjainta

Johdettu sanasta: häkä

Merkitys

  1. häädellä pois, torjua; hoputtaa; kiellellä, estellä, hillitä; hokea

Etymologia

Vanhin tieto
Gustaf Erik Eurén, 1860
Levinneisyys
et. itämurteet
Vastineita
karjala, lyydi, vepsä

Deskr.-onomat. ainesta, ilmeisesti samaa lähtöä kuin häkeltää, katso tätä.

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalahäkytä, häkätä, häky(y)tteä ’hätyyttää, häiritä, estää; kivistää (lapsen navan seutua), turvota, kasvaa kyttyrää’, häkä, häkky ’este, vastus, vaiva’, häkkälä, ‑rä ’kiire, vauhti’
lyydihäküttäda ’häiritä’
vepsähäkitada ’hengästyä, läähättää’.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Häkiä. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/häkiä