- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan höhistä yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä
Onomat. sanoja, joiden pohjana on osittain interj. hö(h), hö(h)öh.
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | höhöttǟ ’hirnua (hevonen tutun nähdessään)’ |
|---|---|
| karjala | höhevyö ’purskahtaa nauruun; tuprahtaa tuleen’, höhissä ’humista, suhista; pölistä, tupruta’, höhkeä ’sanoa höh, köhistä, tupruta’, höhötteä ’nauraa höröttää; hirnahdella; mennä porhaltaa’ |
| lyydi | höhöttädä ’hörhöttää (hevonen)’ |
| vepsä | höhötada ’koristen oksentaa’. |
Samaa juurta olevia sanoja
Deskr. sanoja, joihin vertaa karjala höhlä ’sotkuinen tukka; pörröpää’, höhlälleh ’hajallaan, sekaisin’, höhlätä ’tuhlata’; huomaa myös suomi höhelö, ‑rö, höhö ’pehmeä, kuohkea (varsinkin lumesta); nahistunut (nauris)’, höhkä, höhmä ’pehmeä aine’, höhkeissään, höhmässä ’innoissaan’, höhkiä ’porhaltaa; tupruta’ ~ karjala höhkeä ’tupruta’. Vertaa myös höhistä.