hö­ry­ä

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. epäillä, uumoilla, pelätä

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan höristää yhteydessä
Vanhin tieto
Gustaf Renvall, 1823
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja

Samaan onomat.-deskriptiiviseen ainekseen perustuvia sanoja kuin ne, joita mainitaan s.v. hörhöttää; vertaa myös heristää.

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenhörkkä, hörkköi ’pysty (korvista)’, hörkkīllǟ ’(korvat) hörössä’, hörkissellä (korvia)
karjalahörkisteä, hörkissellä, hörkkie ’höristellä korviaan (hevonen)’, hörkkehilläh, ‑eh ’korvat höröllään’, hörkkäkorva
lyydihörkišteltä ’kuunnella korvat hörössä’, höŕkištuda ’seisahtua pälyillen, alkaa luimistella’
vepsähörkotada, hörtšotada ’katsoa turhan tarkkailevasti, toljottaa’
vatjahörkkīllǟ ’(korvat) höröllään’, hörkkikorva ’hörökorva’.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Höryä. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/höryä