hah­lat

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. rautainen tai puinen padankannatinlaite, jonka pituutta voidaan pykälärivistön ja liikuteltavan silmukan avulla säädellä; rautaketjut, joiden päässä olevassa koukussa pata riippuu; ketjujen, rautakahleiden rengas; pykälän muotoinen syvennys seipäässä, pylväässä, maston tai kaivonvintin päässä

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (germaaninen)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan haahla yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro
  1. suomihaahla
  2. germaaninenvertaa muinaisyläsaksa hāhala, hāhila, hāhla, hāla, keskiyläsaksa hāhale, hāhel, hāel, saksa Hahl ’koukku, josta pata tulella riippuu’

suomi → ruotsinsaame (LÖ) aule-muore, pohjoissaame (h)awˈle-muorrâ ’kodan orsi, poikkipuu, josta patakoukku tai ‑ketjut riippuu’, inarinsaame ävli ’haahla; (mon.) lehmän ketjut’, koltansaame ȧ´vlĕ (kildininsaame turjansaame) ’haahlat, keittokoukku (rautainen) tai keittoketju’.

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenhahlat mon. ’korentoa ja sen poikkipuuta yhdistävät määrlyt’ (nuotiolla pata riippui harjariu’usta hahloissa, ts. jonkinlaisissa ketjuissa)
karjalahoahla ’haahla, tulisijan yläpuolella oleva keittoastian kannatin; koukku, lenkki’
lyydihuahlad ’haahlat (vanhanaikaisissa kiukaissa keittäessä)’
vepsähahl ’sama merkitys’
vatjaahila ’vitjat, kahleet; padankannatin’
viroahel (g. ‑a), ahelas (tavallisesti mon. ahelad), ahelik, ahilas ’kahle; ketju; jono’, katla-ahelas ’rautainen pykäläinen padankannatin’

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Hahlat. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/hahlat