- Alkuperä
- Käännöslaina
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan haamu yhteydessä
- Vastineita
- karjala, vatja, ersämordva
Lähtökohtana lähinnä saksan Gestaltpsychologie ’hahmopsykologia’, jossa Gestalt ’hahmo’ (johdos verbistä stellen ’asettaa’, johdos sanasta Stall ’paikka, sijainti’) + Psychologie ’psykologia’ (← latinan psychologia ’psykologia’, oppitekoinen sana (Philipp Melanchthon, 1497–1560), jonka pohjana ovat kreikan psykhḗ ’mieli, sielu’ (johdos verbistä psýkhein ’hengittää’) + kreikan ‑logía ’tutkiminen, puhuminen’, johdos verbistä légein ’puhua; poimia’).
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | hoamu ’haamu, harhanäky; hölmö’ |
|---|---|
| vatja | āmo ’aave, haamu, kummitus’ (hāmo, hāmu ’sama merkitys’ ← suomi) |
Kaukaisemmissa sukukielissä
| ersämordva | ersämordva tšama, mokšamordva šama ’kasvot; rinne’. |
|---|
luulajansaame hapmē ’haamu, aave, hahmo’, hàpmē ’ulkonäkö, ilme, luonne, määräystapa; hahmo’, pohjoissaame habme ’ulkomuoto, näkö, hahmo; harha-, varjokuva’, hābmâ ’linnun tai muun eläimen nyljetty nahka, hahmo, ulkonäöltään jkta ilmeisesti muistuttava, kaksoisolento’, inarinsaame häämi ’ulkonäkö, hahmo; kummitus, haamu’, koltansaame hǡ´mmĕ ’hahmo, epäselvä muoto (esimerkiksi ihmisen pimeässä)’ lienevät lainoja skandinaavinen (vertaa muinaisnorja hamr ’ulkokuori, nahka, hahmo’, nykynorja ham ’sama merkitys; haamu’) eikä suomen taholta (luulajansaame hapmō ’ulkonäkö’ ← suomi). Myös suomen sana on voinut saada skandinaavista vaikutusta.