ha­ku­la

erisnimi/ˈhɑkulɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ha-ku-la (3 tavua) · 6 kirjainta

Merkitys

  1. vastasyntyneen lapsen ensimmäinen, usein syntyessä päässä oleva tukka; huono tukka, huonokasvuinen heinikko, vilja

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan hakuli yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala

Lainalähde: ? ← muinaisruotsi hakul (vanh. nykyruotsi hakel), muinaisnorja hǫkull, gootti hakuls, anglosaksi hacele, muinaisyläsaksa hachul ’mantteli’, alkuaan ehkä ’eläimen talja, nahka’.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenhakuli, (mon.) hakulit ’untuvaiset hiukset vastasyntyneen lapsen päässä’
karjalahakulipeä ’pitkätukkainen’

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

34 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.2
Wikipedia
0.1
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 12 (kulkija)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑkulɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Hakula. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/hakula