harmoniikkasubstantiivi
/ˈhɑrmoniːkːɑ/
Merkitys
(käännetty englannista)- 1.musiikillisten äänien fysiikkaa ja yläsävelsarjoja tutkiva oppi
Esimerkkilauseet
Isäntärengillä — hän oli sama Harke Siem, josta sittemmin tuli radanvartija, ja joka esti junaonnettomuuden Hampurin lähellä sillä että juoksi palavassa takissa junaa vastaan ja sai sen siten seisahtumaan särkyneen radan kohdan eteen — tällä Harke Siemillä oli harmoniikka kainalossa, ja sai hänkin sijaa penkillä, vaikkei siinä enää ollutkaan tilaa vapaasti liikuttaa käsiään.
Taivutustiedot
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | harmoniikka |
| Genetiivi | harmoniikan |
| Partitiivi | harmoniikkaa |
| Essiivi | harmoniikkana |
| Translatiivi | harmoniikaksi |
| Inessiivi | harmoniikassa |
| Elatiivi | harmoniikasta |
| Illatiivi | harmoniikkaan |
| Adessiivi | harmoniikalla |
| Ablatiivi | harmoniikalta |
| Allatiivi | harmoniikalle |
| Abessiivi | harmoniikatta |
Riimit
-iːkːɑ
Kaikki riimit