harvapuheisuus
substantiivi/ˈhɑrʋɑˌpuhei̯suːs/har-va-pu-hei-suus (5 tavua) · 14 kirjainta
Merkitys
(käännetty englannista)- vähäpuheisuus, taipumus puhua vähän
Esimerkkilauseet
Erämies, niinkuin yleensä kaikki ihmiset, jotka tavallisesti elävät yksinäisyydessä, halusi mielellään tilaisuuden tarjoutuessa ottaa korvauksen harvapuheisuudesta, jota hän suurimman osan ajastaan pakostakin noudatti, eikä siis antanutkaan itseään moneen kertaan pyytää.Hän kulkea muhitteli synkkänä kuin Pohjolan Kain, oli harvapuheisuutensa lisäksi pisteliäs, kuin uhoitteleva, ja hänen povensa täyttyi vanhalla sapella.Anders Bratt salaa nautti Johnstonista, kun olivat ulkona seuroissa, — tämä kun sukelsi esiin jokapäiväisestä harvapuheisuudestaan, niin ei viehättävämpää miestä missään.Taivutustiedot
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-uheisuːs
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Harvapuheisuus. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/harvapuheisuus