hau­kah­te­lu

substantiivi/ˈhɑu̯kɑhtelu/
Jaa

Johdettu sanasta: haukahdella

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. toistuva haukkuminen tai räksyttäminen

Esimerkkilauseet

Ja yli sen kaikui kunniaton, pahan pelin voittanut kauppiasnauru, rovastin horjuva hurskaudenrykäisy tai nuoren polven rakkimainen haukahtelu yhteiskunnallisista.
— Ain'Elisabet Pennanen, Voimaihmisiä
Kaukaa, hyvin kaukaa kuuli hän epäselvää, mutta terävää haukahtelua, jota seurasi kokonainen kuoro samantapaisia ääniä.
— Jack London, Kun erämaa kutsuu

Taivutustiedot

Taivutusluokka 2

SijamuotoYksikkö
Nominatiivihaukahtelu
Genetiivihaukahtelun
Partitiivihaukahtelua
Essiivihaukahteluna
Translatiivihaukahteluksi
Inessiivihaukahtelussa
Elatiivihaukahtelusta
Illatiivihaukahteluun
Adessiivihaukahtelulla
Ablatiivihaukahtelulta
Allatiivihaukahtelulle
Abessiivihaukahtelutta

Riimit

-elu

Kaikki riimit

Lähteet