heilahduskulma
substantiivi/ˈhei̯lɑhdusˌkulmɑ/hei-lah-dus-kul-ma (5 tavua) · 14 kirjainta
Merkitys
(käännetty englannista)- heilahtelevan painon suurin poikkeama pystysuorasta asennosta
Esimerkkilauseet
Tasaisen, väistyvän passiviteetin ja epätoivoisen taistelun, raivon välillä on heilahduskulma siksi laaja, ettei ihmisolento eikä kansa voi sitä heilahdusta vahingoittumatta kestää.Esimerkiksi perinteisen matemaattisen heilurin tilan kuvaamiseen tarvitaan todellisuudessa vain yksi koordinaatti (heilahduskulma), mutta Newtonin mekaniikan mukaan edettäessä joudutaan muodostamaan kaksi liikeyhtälöä.Heilahdusajan laskeminen Ainoastaan pienillä heilahduskulmilla (alle 15, jota suuremmilla kulmilla laskujen tarkkuus heikkenee huomattavasti) heilurin liike voidaan approksimoida harmoniseksi liikkeeksi.Taivutustiedot
Taivutusluokka 10 (koira)
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-ulmɑ
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Heilahduskulma. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/heilahduskulma