hel­sin­ki­läi­nen

adjektiivi/ˈhelsiŋkilæi̯nen/
Jaa

Johdettu sanasta: Helsinki

Merkitys

  1. Helsingistä syntyisin tai peräisin oleva tai Helsinkiin liittyvähelsinkiläinen slangintäytteinen puhetapa

Etymologia

Helsinki + johdin -läinen

Liittyvät sanat

Käännökset

  • ranskahelsinkien
  • esp.helsinguino
  • virohelsingi
  • puolahelsiński

Esimerkkilauseet

Se on sellainen paikka, johon Helsinkiläiset menevät, kun he tahtovat nähdä metsää, nurmea, kallioita ja merta sekä kuunnella lintujen laulua.
— Alli Nissinen, Hopeakauha
Hän, ikuinen helsinkiläinen, joka ei koskaan käynyt maaseudulla, lähtee saloille samoilemaan silloin, kun kaikki muut ovat sieltä palanneet.
— Kaarle Halme, Valkoinen hirvi
Ilmoituksen myötä poliisi oli hukkua vihjeisiin, joissa kerrottiin monista helsinkiläisistä arpinaamoista, eikä tästä ollut toivottua hyötyä.
— Wikipedia: Susanne Lindholmin murha

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivihelsinkiläinen
Genetiivihelsinkiläisen
Partitiivihelsinkiläistä
Essiivihelsinkiläisenä
Translatiivihelsinkiläiseksi
Inessiivihelsinkiläisessä
Elatiivihelsinkiläisestä
Illatiivihelsinkiläiseen
Adessiivihelsinkiläisellä
Ablatiivihelsinkiläiseltä
Allatiivihelsinkiläiselle
Abessiivihelsinkiläisettä

Lähteet