heven
substantiivi/ˈheʋen/
Merkitys
- 1.hepene, yleinen nimitys vaatteesta, lähinnä monikossa (yksikössä usein hepene)
Esimerkkilauseet
Mistä Heven maakunnan talonpojat keskustelivat, ennenkuin kartanonomistaja hullaantui koneihin ja rakentamiseen, jää varmasti arvoitukseksi, sillä sitten kun nuo huomattavat puusta ja raudasta kyhätyt koneet, jotka leikkasivat maissin ja sitoivat sen lyhteiksi ihmisten avutta, ilmestyivät Bideskut’iin, kiinnittivät ne niin kaikkien huomion puoleensa, ettei muusta enää puhuttukaan.
Hän oli nuori, hyvännäköinen ja omisti puolet Heven maakunnasta, ja sitäpaitsi näytti hän olevan hurjasti rakastunut tuohon hieman jo vanhentuneeseen kaunottareen.
Kaupunki on muodostettu Bankoen, Domen, Ahoen, Hlihan ja Heven kylistä.
Taivutustiedot
| Nominatiivi | heven |
| Genetiivi | hepenen |
| Partitiivi | heventä |
| Essiivi | hepenenä |
| Translatiivi | hepeneksi |
| Inessiivi | hepenessä |
| Elatiivi | hepenestä |
| Illatiivi | hepeneeseen |
| Adessiivi | hepenellä |
| Ablatiivi | hepeneltä |
| Allatiivi | hepenelle |
| Abessiivi | hepenettä |
Riimit
-eʋen
Kaikki riimit