hii­va­ri

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. (slangi)kova tuuli, myrsky; aalto

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (ruotsi: hiva)
Slangissa
1900 lähtien

Helsingin slangissa

hiivaa ’heittää; nostaa (vinssillä tai nosturilla)’

← ruotsi hiva ’nostaa (liinalla, kettingillä); heittää (yli laidan)’ (← englanti heave ’nostaa’; merimiessanastoa), hivare, hiare ’voimakas tuulenpuuska’ (merkityksestä ’heittää’, vertaa ruotsi ”vindkast”).

Johdoksia: hiivari ’kova tuuli, myrsky; aalto’, heivaa ’heittää pois; hylätä’

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Hiivari. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/hiivari