hii­vin

verbi
Jaa

Johdettu sanasta: hiipiä

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. hiipiä-verbin yksikön ensimmäisen persoonan indikatiivin preesens- tai imperfektimuoto

Esimerkkilauseet

Aamu oli koittamassa, kun minä hiivin takaisin asuntooni.
— Thomas P. Krag, Vanhasta kylästä
Kautta rantain hiivin tytön sydämmeen.
— J. H. Erkko, Kootut teokset IV
Lapsuutta kuvaavasta romaanista Jag smyger förbi en yxa, "Hiivin kirveen ohi", tuli menestys Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
— Wikipedia: Beate Grimsrud