huipukesubstantiivi
/ˈhui̯pukeˣ/
Merkitys
(käännetty englannista)- 1.korkein kärki tai huippu
Esimerkkilauseet
Ja tuolla alhaalla on Jönköping, sen solakka kirkontornin huipuke, sen puolittain raunistunut linnantorni, fransiskolaisluostarin portaanmuotoinen pääty ja kappelien kattoristit, joista vielä kimaltelee lännen kultasäteitä, valaisten allansa joukkoa likitysten ahdettuja sammalvihreitä, sieltä täältä tiilellekin punottavia kattoja.
Taivutustiedot
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | huipuke |
| Genetiivi | huipukkeen |
| Partitiivi | huipuketta |
| Essiivi | huipukkeena |
| Translatiivi | huipukkeeksi |
| Inessiivi | huipukkeessa |
| Elatiivi | huipukkeesta |
| Illatiivi | huipukkeeseen |
| Adessiivi | huipukkeella |
| Ablatiivi | huipukkeelta |
| Allatiivi | huipukkeelle |
| Abessiivi | huipukkeetta |
Riimit
-uipuke
Kaikki riimit