hulk­ku­a

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitykset

  1. hölskyä; helkkyä
  2. kuljeksia joutilaana

Etymologia

1hulkkua1 – hölskyä; helkkyä

Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Levinneisyys
et. Varsinais-Suomi Satakunta, hajat. muualta
Vastineita
karjala

Deskr. sanoja; kantasana voi olla eräiden savolaismurteet ja Inkerinmaa hulkka ’hölske; kulkunen’ (rinn. hulkku, hulkkonen), jollei se ole myöhäinen takaperoisjohdos.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalahuĺkkoa ’hölskyä’.

Samaa juurta olevia sanoja

2hulkkua2 – kuljeksia joutilaana

Vanhin tieto
Elias Lönnrot, 1874
Levinneisyys
laajalti itämurteet
Vastineita
inkeroinen, vatja, viro, liivi

Ilmeisesti samaa deskr. alkuperää kuin hulkkua1, katso tätä.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenhulkkua ’kuljeskella, kierrellä’
vatjaulkkua
virohulkuda
liiviulk (prs. ulkəb) ’sama merkitys’

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Hulkkua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/hulkkua