hu­ti­a

substantiivi/ˈhutiɑ/
Jaa

Johdettu sanasta: huti

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. hutia-sukuun kuuluva jyrsijä

Esimerkkilauseet

Ne ahdistelivat Sannaa — vähänväliä sai hän kädellään hutia niitä pois hiuksistaan ja nenältään, mutta koko aikana hän ei kääntänyt silmiään pois sokeriastiasta, jossa niitä hääri kokonainen parvi.
— Emil Elenius, Penna Merikarhu ynnä muita saarelaisnovelleja
Mutta Hutia ei enää viitsinyt kuunnella häntä, vaan rupesi kiittelemään Clichyn aukion tavarataloa.
— Émile Zola, Naisten aarreaitta
Silloin pitää sopia ilmoitetaanko erikseen että mikä osui ja mikä ei, kuten esimerkiksi F -5 osui, E -3 ja E -4 eivät tai vain yksi osui, kaksi hutia.
— Wikipedia: Laivanupotus

Taivutustiedot

Taivutusluokka 12

SijamuotoYksikkö
Nominatiivihutia
Genetiivihutian
Partitiivihutiaa
Essiivihutiana
Translatiivihutiaksi
Inessiivihutiassa
Elatiivihutiasta
Illatiivihutiaan
Adessiivihutialla
Ablatiivihutialta
Allatiivihutialle
Abessiivihutiatta