huuh­ka­ta

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. huhuilla (kuin huuhkaja)

Etymologia

Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Levinneisyys
murt. hajat.
Vastineita
karjala, lyydi, vepsä, viro, liivi

Onomat. sanoja, vertaa huhista, huhu.

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalahuukkoa ’huhuta, huikata, huutaa’, huukoa ’kaikua’
lyydihūkkada ’huhuilla’
vepsäh́ūkkaida ’hoihkaista’, h́ūkutada ’huikuttaa, huutaa »huu»’
virohuuata (prs. huugan) ’vinkua, vonkua; humista, soida (korvat)’
liiviūgə ’humista’.

Samaa juurta olevia sanoja

Tutkimuskirjallisuutta (3)
  • VW 1 1874 172 (huhkata ~ vi li)
  • Toivonen 1952 UAJ 24:2 48 (+ ly ve)
  • SKES 1955 91–92

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Huuhkata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/huuhkata