huun­hauk­ko

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. pisama; sairaus, jossa potilaan ihoon ilmestyy mustelmia (niitä pidetään aaveen tai kummituksen aiheuttamina)

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan huu yhteydessä
Vastineita
mordva, itämansi, itähanti

Lähtökohta: tai ← germaaninen *huǥu, vertaa gootti hugs, muinaisnorja hugr ’sielu, henki, ajatus’, nykynorja hug-bit, nykyruotsi hog-bett ’vatsavaiva, ilkeä tunne vatsassa, nenänsyyhyntä ym., joka ennustaa vieraan tuloa’ (nykynorja bit, nykyruotsi bett ’purema’; mahdollisesti kyseessä onkin suht. myöhäinen lainasuhde, jossa alkuosa on lainattu, jälkiosa käännetty).

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Kaukaisemmissa sukukielissä

mordvatšov:, ersämordva tšovzo pat́śazo ’hänen sielunsa’, tšopatša, mokšamordva šopatša ’sielu, haamu’
itämansiitämansi tow, tē̮w, länsimansi tē̮wəś ’ihmisen haamu- tai varjosielu’
itähantiitähanti luŋk, juŋk, etelähanti toŋχ, pohjoishanti lŏŋk, ᴧǫŋk ’haltija, haltijankuva’

Samaa juurta olevia sanoja

Tutkimuskirjallisuutta (7)
  • Mikkola 1897 BB 22 241 (sm < germ)
  • Paasonen 1909 SUSA 26:4 11 (sm ~ md vog ostj sekä syrj še̮n ’kuolleen haamu’)
  • Setälä 1912–13 FUF 13 369 (sm < germ)
  • E. Itkonen 1949–51 FUF 30 50 (sm ~ md syrj vog ostj)
  • SKES 1955 91 (< germ tai = md vog ostj, ? syrj)
  • FUV 1955 82
  • UEW 1988 503

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Huunhaukko. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/huunhaukko