- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan hyönteinen yhteydessä
- Vanhin tieto
- Christfrid Ganander, 1786
Ilmeisesti deskr. sana, jolle läheisiä ovat suomi (Lönnr) hyönti ’pieni ja kevyt hiukkanen’, murt. hyönätä (paikoin Varsinais-Suomi), hyönteleidä ’liikehtiä levottomasti; lähennellä, pyrkiä suosioon (esimerkiksi koira, kissa)’, hyöneessä, hyönäyksessä ’touhussa’, hyönteisillään ’liikkeellä, liesussa’.