höh­ki­ä

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. puhaltaa; mennä porhaltaa, yskiä

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan höhistä yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä

Onomat. sanoja, joiden pohjana on osittain interj. hö(h), hö(h)öh.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenhöhöttǟ ’hirnua (hevonen tutun nähdessään)’
karjalahöhevyö ’purskahtaa nauruun; tuprahtaa tuleen’, höhissä ’humista, suhista; pölistä, tupruta’, höhkeä ’sanoa höh, köhistä, tupruta’, höhötteä ’nauraa höröttää; hirnahdella; mennä porhaltaa’
lyydihöhöttädä ’hörhöttää (hevonen)’
vepsähöhötada ’koristen oksentaa’.

Samaa juurta olevia sanoja

Deskr. sanoja, joihin vertaa karjala höhlä ’sotkuinen tukka; pörröpää’, höhlälleh ’hajallaan, sekaisin’, höhlätä ’tuhlata’; huomaa myös suomi höhelö, ‑rö, höhö ’pehmeä, kuohkea (varsinkin lumesta); nahistunut (nauris)’, höhkä, höhmä ’pehmeä aine’, höhkeissään, höhmässä ’innoissaan’, höhkiä ’porhaltaa; tupruta’ ~ karjala höhkeä ’tupruta’. Vertaa myös höhistä.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Höhkiä. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/höhkiä