Kurtén itse kutsui kirjaansa "paleofiktioksi", ja on korostanut, että kirja ei pyri esittämään teoriaa ihmisen evoluutiosta, vaan se kertoo ainoastaan kuvitteellisen tarinan siitä, miten kahden ihmislajin kohtaaminen on saattanut tapahtua.
Voikin siis olettaa, että musiikki on jatkoa ihmisen kadonneilta sukulaislajeilta peritylle tunnekommunikaatiolle, kun taas kielenkäyttö mahdollistui vasta nykyiselle ihmislajille.