i­kä­vöi­mi­nen

substantiivi/ˈikæʋøi̯minen/
Jaa

Johdettu sanasta: ikävöidä

Merkitys

  1. teonnimi verbistä ikävöidä

Etymologia

ikävöidä + johdin -minen

Esimerkkilauseet

— Olen aivan iloinen ja tyytyväinen nyt, kun minulla ei ole enää mitään toivottavaa!... Tuo ainainen loppumaton, synkkä ikävöiminen ei myöskään juuri tuota mitään nautintoa — eivätkä myöskään tunnontuskat siitä ettei koskaan toimi kuten tahtoisi.
— Alvilde Prydz, Luvattu maa
Aune kiitti ilmoituksesta ja kiirehti pois, vastustamaton ikävöiminen nähdä kotia, jossa ajatuksensa joka hetki olivat, kiirehti hänen askeleitaan.
— Henrik Pontoppidan, Aave

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviikävöiminen
Genetiiviikävöimisen
Partitiiviikävöimistä
Essiiviikävöimisenä
Translatiiviikävöimiseksi
Inessiiviikävöimisessä
Elatiiviikävöimisestä
Illatiiviikävöimiseen
Adessiiviikävöimisellä
Ablatiiviikävöimiseltä
Allatiiviikävöimiselle
Abessiiviikävöimisettä

Riimit

-øiminen

Kaikki riimit

Lähteet