ikävöitseminensubstantiivi
/ˈikæʋøi̯tseminen/
Merkitys
- 1.teonnimi verbistä ikävöidä
Etymologia
ikävöitse + johdin -minen
Esimerkkilauseet
"Kaikkinaisen taiteen henkiin-herättäjänä on vapauden ikävöitseminen: toivo sitä ruokkii, suru kasvattaa.
"Tunsin", vastasi Maria, "minä olen nähnyt ja tuntenut he melkein mutta minun silmäni ovat myös nähneet mitä profetat ja kuninkaat halusivat nähdä ja eivät kuitenkaan saaneet nähdä — minä olen nähnyt Herran Jesuksen ihmisellisessä olennossa ja alennetussa tilassa, ja nyt on koko sieluni ikävöitseminen saada nähdä hänen kuninkaana kaikessa loistoisuudessa isänsä Davidin istuimella.
Wilen, Turku 1863 Sven Elmlund: Hengellisen morsiamen tahi uskovaisen sielun ikävöitseminen taivaaseen, mihinkä hänen ystävänsä Jesus on mennyt edelläpäin, selitellyt kristillisessä saarnassa Helatorstaina Sven Elmlund; useiden anomuksesta suomennettu Abrah.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 38
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | ikävöitseminen |
| Genetiivi | ikävöitsemisen |
| Partitiivi | ikävöitsemistä |
| Essiivi | ikävöitsemisenä |
| Translatiivi | ikävöitsemiseksi |
| Inessiivi | ikävöitsemisessä |
| Elatiivi | ikävöitsemisestä |
| Illatiivi | ikävöitsemiseen |
| Adessiivi | ikävöitsemisellä |
| Ablatiivi | ikävöitsemiseltä |
| Allatiivi | ikävöitsemiselle |
| Abessiivi | ikävöitsemisettä |
Riimit
-inen
Kaikki riimit