il­mi­e­lä­vä­nä

Siitä hetkestä alkaen, jolloin ensi kerran näin Strindbergin ilmielävänä edessäni, minulla oli epämääräinen tunne, että olin nähnyt hänet jo ennenkin, mutta milloin — ja missä?

Mutta eihän kaikkien olekaan mahdollista jättää perhettään ja vanhoja piilopaikkojaan; ei siellä maailmalla joka päivä kuljeta juustonkuorella eikä haistella silavanlientä, ei, voi joutua näkemään nälkää, voipa joutua ehkä ilmielävänä kissan syötäväksi.