istuverbi
/ˈistuˣ/
Johdettu sanasta: istua
- 1.aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä istua
- 2.imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä istua
- 3.imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä istua
- 1.(active)(connegative)(form-of)(indicative)(present)inflection of istua: