1jolkki1 – veltto, vetelä (etenkin poika tai nuorukainen); vetelys
- Alkuperä
- Lainasana (nykyruotsi: jolk)
- Vanhin tieto
- Elias Lönnrot, 1874
- Slangissa
- 1970 lähtien
- Levinneisyys
- eri tahoilla murt.
Lainalähde: ← nykyruotsi murt. jolk, ‑er ’poika (halv.)’ = nykynorja julk ’vetelys, tomppeli’. — Murt. esiintyviä deskr. rinnakkaismuotoja ovat muun muassa jolkkari, (pojan)jolkkero, (pojan)jolppi (jo Jusl 1745 jolppi) ’keskenkasvuinen poika, nulikka’, vertaa myös karjala julppi ’juro ihminen’.
Samaa juurta olevia sanoja
Helsingin slangissa
jolu ’penis’; myös joli, jolla
murresana (vaikkakin harvinainen); sanaa jolkki on myös arveltu lainaksi harvinaisesta ruotsi murresanasta jolk ’poika (haukkumasana)’.
Johdoksia: jolkki, jolppi ’(pikku) poika’