joutopuhe
substantiivi/ˈjou̯toˌpuheˣ/Merkitys
(käännetty englannista)- tyhjänpäiväinen tai joutava puhe, jolla ei ole erityistä merkitystä tai tarkoitusta
Esimerkkilauseet
Kant esittää kirjoituksessaan Logik, että dialektiikka on joutopuhetta ja juonittelua kansan päänmenoksi.Taivutustiedot
Taivutusluokka 48 (hame)
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-uhe
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Joutopuhe. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/joutopuhe