jou­to­pu­he

substantiivi/ˈjou̯toˌpuheˣ/
Jaa

Yhdyssana: jouto- + puhe

Johdettu sanasta: puhe

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. tyhjänpäiväinen tai joutava puhe, jolla ei ole erityistä merkitystä tai tarkoitusta

Esimerkkilauseet

Kant esittää kirjoituksessaan Logik, että dialektiikka on joutopuhetta ja juonittelua kansan päänmenoksi.
Wikipedia: Dialektiikka

Taivutustiedot

Taivutusluokka 48

SijamuotoYksikkö
Nominatiivijoutopuhe
Genetiivijoutopuheen
Partitiivijoutopuhetta
Essiivijoutopuheena
Translatiivijoutopuheeksi
Inessiivijoutopuheessa
Elatiivijoutopuheesta
Illatiivijoutopuheeseen
Adessiivijoutopuheella
Ablatiivijoutopuheelta
Allatiivijoutopuheelle
Abessiivijoutopuheetta

Riimit

-uhe

Kaikki riimit

Lähteet