Asiasanasto.fi

jumista

adverbi, substantiivi

/ˈjumistɑ/

Johdettu sanasta: jumi

Merkitykset

  1. 1.ks. jumissa
  2. 2.yksikön elatiivi sanasta jumi

Esimerkkilauseet

Jos vielä lisätään, että lappalaistutkija Tornaeus 1670-luvulla mainitsee Jumin lappalaisten esi-isänä ja että Ganander, luultavasti tämän johdosta, selittää Jumon eli Jymin, samoinkuin skandinaavien Ymin, taivasta tavoitteleviin jättiläisiin kuuluvaksi, jonka mukaan Uumajan kaupunki (Umeå) olisi nimitetty, niin on suunnilleen sanottu, mitä Jumista on tietoja.

Kaarle Krohn, Suomalaisten runojen uskonto

Kun tie oli poljettu kovaksi ja hirsi nostettu kelkkojen pankoille ja Kalle ja Lotta ottaneet jakut olkapäilleen, lähtivät kelkat liikkeelle ja hirsi alkoi jumista omaa virttään.

Heikki Meriläinen, Heikki Meriläisen elämä

Hyönteislaji tupajumi on saanut nimensä mahdollisesti jumista.

Wikipedia: Jumi