ju­rous

substantiivi/ˈjurous/
Jaa

Johdettu sanasta: juro

Merkitys

  1. se, että on juro

Etymologia

juro + johdin -us

Esimerkkilauseet

Kasvoille ja silmiin ilmautui entinen jurous, eikä kukaan tahtonut sen enempää udella, sillä tiedettiin jo vanhastaan, ettei hän mitään kyselemällä kertonut.
— Väinö Kataja, Tuskaa
Kevyt luonto, kepeämpi jalka kiihtyi kisaan taas ja Riston seuraan, Iine ilkkui miesten juroutta; niin hän kerran kesken katrillin vaihtoi paria ja Riston piiriin sulki.
— Larin-Kyösti, Musta hepo
Varsinaissuomalaisiin liittyviä stereotypioita Varsinaissuomalaisuuteen kaavamaisesti yhdistettyjä piirteitä ovat jurous, uteliaisuus, vähäpuheisuus ja voimakas paikallispatriotismi.
— Wikipedia: Varsinaissuomalaiset

Esiintymistiheys

285 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.0
Reddit
0.4
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 40

SijamuotoYksikkö
Nominatiivijurous
Genetiivijurouden
Partitiivijuroutta
Essiivijuroutena
Translatiivijuroudeksi
Inessiivijuroudessa
Elatiivijuroudesta
Illatiivijurouteen
Adessiivijuroudella
Ablatiivijuroudelta
Allatiivijuroudelle
Abessiivijuroudetta

Riimit

-urous

Kaikki riimit

Lähteet