kär­häk­kä

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. kärttyisä, äreä; hanakka, riuska

Etymologia

Vanhin tieto
Gustaf Erik Eurén, 1860
Levinneisyys
et. itämurteet, paikoin Pohjois-Häme Pohjanmaa
Vastineita
inkeroinen, karjala

Onomat.-deskr. sanoja, joihin vertaa karhea ja käreä.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkärhiäin, rautak. ’rautakala, Gasterosteus’, koiraŋk. ’tähtikuvio seulaset’
karjalakärhäkkä, ‑ö, kärhie ’kiivas, äkäinen, topakka’, kärhäpeä ’pörrötukkainen’, kärhenteä ’hämmentää, sohia; kärttää, pyytää’, kärhevyö ’vihastua, kiivastua’, kärhistyö ’mennä kippuraan; terhakoitua, karhistua’
–tähän ehkä viro kära (jos se ← *kärhä) ’melu, huuto, temmellys, riita’, kärak, kärakas ’luja isku, läjähdys’, kärada ’meluta, riidellä, temmeltää’.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kärhäkkä. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kärhäkkä