Asiasanasto.fi

kaar­tu­masubstantiivi

/ˈkɑːrtumɑ/

Johdettu sanasta: kaartua

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. 1.kaarros, mutka tai kaareva muoto

Esimerkkilauseet

Poika-Esan oli jo käsi, vasemmanpuoleinen, hivuhiljaa kohoomassa, piteli jo melkein Ruskon heittelevää harjahuisketta kiiltävän kaulakyömyn tiheänukkaisilla kaartumilla, samalla kuin töppöset alla vaihtoivat nappulaa viskivässä oraksessa sen suihkavan vilkan, joka oli välttämätön, jotta säilyi juoksijalla se puolen askeleen etumatka villastajan rinnoilla, jota tarvittiin silloin, kun oli tinka tarilla ja nuori varsi oli valmiiltansa singattava irti maasta laskeumaan kaarelta karkaajan keinumille.

Volter Kilpi, Pitäjän pienempiä

Elämästä, onnentäyteisestä, tuskantäyteisestä kuin rannattoman meren aaltoja vierittävä povi, joka milloin kuvastelee rajattomillaan taivasten kuulaita kaartumia ja kangastelevien äärettömyyksien lepoa, milloin taistele

Volter Kilpi, Alastalon salissa

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikaartuma
Genetiivikaartuman
Partitiivikaartumaa
Essiivikaartumana
Translatiivikaartumaksi
Inessiivikaartumassa
Elatiivikaartumasta
Illatiivikaartumaan
Adessiivikaartumalla
Ablatiivikaartumalta
Allatiivikaartumalle
Abessiivikaartumatta

Riimit

-ɑːrtumɑ

Kaikki riimit