ka­hah­dus

Waan ei hän tässäkään viipynyt; hän vaelsi edemmäs rantaa myöden, ja joutui lepistön reunalle, Nyt hän oli jo kaukana kodista, niin kaukana, ettei koto enää näkynytkään puiden takaa. Lepistöstä kuului kahahdus. Neito säikähti.

Kasvot kalpenivat, silmät suurenivat, kuului omituinen kahahdus, ikään kuin kaikki olisivat yht'aikaa huoahtaneet — ja sitten kajahti ihastuksen ja hyväksymisen huuto.