Asiasanasto.fi

kak­la­tussubstantiivi

Johdettu sanasta: kaklattaa

Merkitys

  1. 1.kaklattaminen; sen ääniharmaalokin kaklatus

Etymologia

kaklattaa + johdin -us

Esimerkkilauseet

Vain ylhäältä sinivalkealta taivaanlaelta kuului pohjoiseenpäin viiruilevan kurkiparven kaklatus.

Arvid Järnefelt, Onnelliset

Mutta kaikki tämä oli pelkkää iloa — kiemurteleva tie, joka milloin nousi, milloin laski, luikerrellen kallion ulkonemia; aamuauringon luoma rusotus kaukaisilla lumihuipuilla, kalliorinteillä törröttävät kaktuspensaikot, tuhansien vesipurojen kohina, apinoiden kaklatus, rinteillä kiipeilevät juhlalliset tuuheaoksaiset deodar-puut, silloin tällöin tasangoille avautuva näköala, tuon tuostakin raikuvat tonga-torvet ja hevosten hurja säikähdys, kun sellainen äkkiä tienmutkassa lähelle sattui; alituiset pysähdykset rukouksia varten (Mahbub oli hyvin uskonnollinen ja noudatti tarkoin hiekalla pesey

Rudyard Kipling, Kim

Kanahaukan ääni on kja -kja -kja … - kaklatus.

Wikipedia: Kanahaukka