kak­sois­le­gi­ti­mi­teet­tisubstantiivi

1. 1.(Oikeustiede)suomalaisen poliittisen järjestelmän erityispiirre, jossa eduskunnan luottamusta nauttiva valtioneuvosto ja kansalaisten valitsema tasavallan presidentti voivat viitata poliittisen asemansa tai toimenpiteidensä legitimiteetin vahvistukseksi vaaleissa ilmaistuun kansalaistahtoon.

Liittyvät sanat