kan­ni­ke

substantiivi/ˈkɑnːikeˣ/
Jaa

Johdettu sanasta: kantaa

Merkitys

  1. se josta (kiinni pitämällä) jotain kannetaan

Etymologia

kantaa + johdin -ike

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Hän siirsi tuolin vieraalleen, meni takaisin kirjoituspöytänsä ääreen ja avasi Garnachen antaman käärön: Tulokas istuutui, veti miekkansa kannikkeen niin, että voi nojata molemmin käsin kahvaan, ja istui jäykkänä ja liikkumattomana, odottaen, että herra käskynhaltija suvaitsisi puhua.
— Rafael Sabatini, Kuningattaren lähetti
Kunnialla riippukoon teidän miekkanne aina tässä kannikkeessa.
— Kálmán Mikszáth, Kerjäläisteinit
Keskusyksikön voi kuitenkin kaapata mukaansa takaosan kannikkeesta, mikäli siihen on tarvetta.
— Wikipedia: Ericsson Dialog

Taivutustiedot

Taivutusluokka 48, vokaalivaihtelutyyppi A

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikannike
Genetiivikannikkeen
Partitiivikanniketta
Essiivikannikkeena
Translatiivikannikkeeksi
Inessiivikannikkeessa
Elatiivikannikkeesta
Illatiivikannikkeeseen
Adessiivikannikkeella
Ablatiivikannikkeelta
Allatiivikannikkeelle
Abessiivikannikkeetta

Riimit

-ɑnːike

Kaikki riimit

Lähteet