kan­ni­ke

substantiivi/ˈkɑnːikeˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kan-ni-ke (3 tavua) · 7 kirjainta

Johdettu sanasta: kantaa

Merkitys

  1. se josta (kiinni pitämällä) jotain kannetaan

Esimerkkilauseet

Miettiväisenä katseli vanhus ystävänsä jälkeen; hän laski molemmat kätensä vaipan alla kannikkeesta riippuvan valtavan kalvan ponteen, vitkaan, ikäänkuin raskaiden ajatusten painamana, vaipui hänen päänsä alas rinnalle.
— Felix Dahn, Attila
Hän siirsi tuolin vieraalleen, meni takaisin kirjoituspöytänsä ääreen ja avasi Garnachen antaman käärön: Tulokas istuutui, veti miekkansa kannikkeen niin, että voi nojata molemmin käsin kahvaan, ja istui jäykkänä ja liikkumattomana, odottaen, että herra käskynhaltija suvaitsisi puhua.
— Rafael Sabatini, Kuningattaren lähetti
Keskusyksikön voi kuitenkin kaapata mukaansa takaosan kannikkeesta, mikäli siihen on tarvetta.
— Wikipedia: Ericsson Dialog

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kantaa yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 13 muuta kieltä
Vastineet sukukielissä (19 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkantā ’kantaa; olla raskaana; kannattaa (tehdä jtak)’, kannattā ’kestää (painoa); kärsiä; maksaa vaivan’
karjalakantoa ’kantaa, kuljettaa; olla raskaana; kestää (painoa); kestää, kärsiä, sietää’, kannattoa ’pitää koholla, kantaa, tukea, kannattaa; puolustaa, auttaa; maksaa vaivan’, kannella ’kuljetella; (kuv.) kuljettaa juoruja’
lyydikantta ’kantaa; lennättää; poikia (lehmä)’, kandattada ’viedä, kuljettaa’
vepsäkanta, kata (prs. kandan) ’kantaa, viedä; poikia, olla tiineenä (lehmä)’, kańd́ita ’kantaa’, kandatada ’tuiskuttaa täyteen’, kandam ’kantamus’
vatjakantā ’kantaa’, kannē̮ ’kannin’
virokanda ’kantaa; kannattaa; kestää, sietää; tuottaa (hedelmää); olla raskaana’, kannatada ’kärsiä, kestää, sietää’, kandam ’kantamus’
liivikandə ’kantaa; kestää, sietää; munia’, kāndatə ’kestää, sietää, kärsiä’, kāndam ’kantamus, taakka’

Kaukaisemmissa sukukielissä

saameguodˈdet ’kantaa, kannattaa (jää); kärsiä, sietää; vetää (virta); poikia; munia; valittaa, kannella’
ersämordvaersämordva kandoms, mokšamordva kandə̑ms ’kantaa, tuoda’
länsimarilänsimari kandem, itämari kondem ’sama merkitys’
länsimansilänsimansi kunt-, pohjoismansi χūnt- ’kantaa; nostaa selkäänsä’
itähantiitähanti kantəm-, etelähanti χontəm-, pohjoishanti χɔntəm- ’kantaa selässään, nostaa selkäänsä’
nenetsiχāna- ’kantaa’
enetsihadda- ’kantaa, viedä (pois)’
nganasanikuandaʾa-
selkuppikuenda-
kamassikun-, kundo-
koibaalikunaldi̮-
matorikandi̮- ’sama merkitys’

mansi ja hanti verbejä on myös pidetty johd:ina s.v. kontti1 mainituista ’kantamusta’ merk. sanoista.

Liittyvät sanat

Taivutustiedot

Taivutusluokka 48 (hame), vokaalivaihtelutyyppi A

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑnːike

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kannike. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kannike