Asiasanasto.fi

kannike

substantiivi

/ˈkɑnːikeˣ/

Johdettu sanasta: kantaa

Merkitys

  1. 1.se josta (kiinni pitämällä) jotain kannetaan

Etymologia

kantaa + johdin -ike

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Hän siirsi tuolin vieraalleen, meni takaisin kirjoituspöytänsä ääreen ja avasi Garnachen antaman käärön: Tulokas istuutui, veti miekkansa kannikkeen niin, että voi nojata molemmin käsin kahvaan, ja istui jäykkänä ja liikkumattomana, odottaen, että herra käskynhaltija suvaitsisi puhua.

Rafael Sabatini, Kuningattaren lähetti

Kunnialla riippukoon teidän miekkanne aina tässä kannikkeessa.

Kálmán Mikszáth, Kerjäläisteinit

Keskusyksikön voi kuitenkin kaapata mukaansa takaosan kannikkeesta, mikäli siihen on tarvetta.

Wikipedia: Ericsson Dialog

Taivutustiedot

Taivutusluokka 48, vokaalivaihtelutyyppi A

Nominatiivikannike
Genetiivikannikkeen
Partitiivikanniketta
Essiivikannikkeena
Translatiivikannikkeeksi
Inessiivikannikkeessa
Elatiivikannikkeesta
Illatiivikannikkeeseen
Adessiivikannikkeella
Ablatiivikannikkeelta
Allatiivikannikkeelle
Abessiivikannikkeetta

Riimit

-ɑnːike

Kaikki riimit