kan­sain­vä­li­nen ­ta­pa­oi­keussubstantiivi

1. 1.(Oikeustiede)kansainvälisen oikeuden kirjoittamattomien sääntöjen laji, joka ilmentää pitkään jatkunutta valtiokäytäntöä sekä valtioiden jakamaa vakaumusta siitä, että käytäntö on luonteeltaan sitova oikeussääntö

Liittyvät sanat