kartikkasubstantiivi
/ˈkɑrtikːɑ/
Merkitys
(käännetty englannista)- 1.(murteellinen)puinen keppi, jota käytetään varsinkin aseena
Esimerkkilauseet
Kun keksojen luvusta arveltiin kolmasosa lankaa kelatuksi, niin taitettiin langat, käärittiin säikeen pää rihmalla, ettei se päässyt purkaantumaan, ja otettiin kartikka, jonka ympäri käärittiin kelalla oleva säie.
Johannes Häyhä, Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista 4 Talvitoimet
Keskelle katitsaa pystytettiin vahva riuku ja sen poikkipuolin asetettiin nuorasta keskosistaan riippumaan kartikka.
Johannes Häyhä, Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista 5 Kesäaskareet
Taivutustiedot
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | kartikka |
| Genetiivi | kartikan |
| Partitiivi | kartikkaa |
| Essiivi | kartikkana |
| Translatiivi | kartikaksi |
| Inessiivi | kartikassa |
| Elatiivi | kartikasta |
| Illatiivi | kartikkaan |
| Adessiivi | kartikalla |
| Ablatiivi | kartikalta |
| Allatiivi | kartikalle |
| Abessiivi | kartikatta |
Riimit
-ɑrtikːɑ
Kaikki riimit