kar­tik­ka

substantiivi/ˈkɑrtikːɑ/
Jaa

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. (murteellinen)puinen keppi, jota käytetään varsinkin aseena

Esimerkkilauseet

Kun keksojen luvusta arveltiin kolmasosa lankaa kelatuksi, niin taitettiin langat, käärittiin säikeen pää rihmalla, ettei se päässyt purkaantumaan, ja otettiin kartikka, jonka ympäri käärittiin kelalla oleva säie.
Johannes Häyhä, Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista 4 Talvitoimet
Keskelle katitsaa pystytettiin vahva riuku ja sen poikkipuolin asetettiin nuorasta keskosistaan riippumaan kartikka.
Johannes Häyhä, Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista 5 Kesäaskareet

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikartikka
Genetiivikartikan
Partitiivikartikkaa
Essiivikartikkana
Translatiivikartikaksi
Inessiivikartikassa
Elatiivikartikasta
Illatiivikartikkaan
Adessiivikartikalla
Ablatiivikartikalta
Allatiivikartikalle
Abessiivikartikatta

Riimit

-ɑrtikːɑ

Kaikki riimit

Lähteet