keikariussubstantiivi

/ˈkei̯kɑrius/

Merkitykset

(käännetty englannista)

1.keikarimaisuus tai hienosteleva esiintyminen
2.tila, jossa mies on korostuneen kiinnostunut vaatteistaan ja ulkonäöstään

Taivutustiedot

Sijamuoto	Yksikkö
Nominatiivi	keikarius
Genetiivi	keikariuden
Partitiivi	keikariutta
Essiivi	keikariutena
Translatiivi	keikariudeksi
Inessiivi	keikariudessa
Elatiivi	keikariudesta
Illatiivi	keikariuteen
Adessiivi	keikariudella
Ablatiivi	keikariudelta
Allatiivi	keikariudelle
Abessiivi	keikariudetta

Riimit

-ius