keikkunukkesubstantiivi

/ˈkei̯kːuˌnukːe/

Merkitys

(käännetty englannista)

1.lelu, joka palautuu itsestään pystyasentoon, jos sitä tönäisee

Taivutustiedot

Sijamuoto	Yksikkö
Nominatiivi	keikkunukke
Genetiivi	keikkunuken
Partitiivi	keikkunukkea
Essiivi	keikkunukkena
Translatiivi	keikkunukeksi
Inessiivi	keikkunukessa
Elatiivi	keikkunukesta
Illatiivi	keikkunukkeen
Adessiivi	keikkunukella
Ablatiivi	keikkunukelta
Allatiivi	keikkunukelle
Abessiivi	keikkunuketta

Riimit

-ukːe