keikkunukke
substantiivi/ˈkei̯kːuˌnukːe/keik-ku-nuk-ke (4 tavua) · 11 kirjainta
Merkitys
(käännetty englannista)- lelu, joka palautuu itsestään pystyasentoon, jos sitä tönäisee
Taivutustiedot
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-ukːe
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Keikkunukke. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/keikkunukke