kei­lain

substantiivi/ˈkei̯lɑi̯n/
Jaa

Johdettu sanasta: keila

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. laite, jolla heijastetaan hakuvaloa, laseria tai muuta valokeilaa

Käännökset

  • engl.scanner
  • ruotsiavsökare, optisk läsare, svepare

Esimerkkilauseet

Eifelin keilain lukuisuus ja pienuus viittaa siihen, etteivät ne olleet kauaakaan toimessa, vaan että maanalainen tuli alati aukoi itselleen uusia kitoja.
— I. K. Inha., Saksanmaa
Röyköt ovat yläpäästä katkaistujen keilain eli pyramiidien muotoiset, 90-100 jalkaa korkeat ja juurelta toisinnan 2,000 jalkaa ympäri-mitaten.
— Tyko Hagman, Amerika sen löytö valloitus ja kehitys
Säteen kimmotessa esteestä keilain mittaa etäisyyden ja säteen intensiteetin muutoksen, ja laskee kimmoamispisteen koordinaatit.
— Wikipedia: Laserkeilaus

Englanninkieliset vastineet

  • scanner

Taivutustiedot

Taivutusluokka 33

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikeilain
Genetiivikeilaimen
Partitiivikeilainta
Essiivikeilaimena
Translatiivikeilaimeksi
Inessiivikeilaimessa
Elatiivikeilaimesta
Illatiivikeilaimeen
Adessiivikeilaimella
Ablatiivikeilaimelta
Allatiivikeilaimelle
Abessiivikeilaimetta

Riimit

-eilɑin

Kaikki riimit

Lähteet